Pakkaus ohjaa valintaa

Kumpi tulee ostetuksi: pakkaus vai sen sisällä oleva tuote? Tämän kysymyksen olen kuullut viime aikoina esitettävän useamman kerran.

Useimmiten vastaukseksi on hämmästelyn jälkeen tullut "pakkauksen".

Niin paljon kuin elintarvikkeita kehitetäänkin, samalla kehitetään - tai jätetään kehittämättä - pakkauksia. Isot, etenkin kansainväliset yritykset panostavat kohderyhmälle räätälöityihin pakkauksiin. Pienet yritykset satsaavat yleensä itse tuotteeseen, ja se pakataan, miten pakataan. Yleensä kuitenkin pakataan.

Kaupassa pakkaus erottaa tuotteen kilpailijoistaan . Se luo mielikuvia, lähes maun.

Lakisääteisten pakkausmerkintöjen lisäksi pakkauksissa on usein myös paljon muutakin tietoa ja tarinaa. Logot, kuten Sydän- ja gluteeniton merkki, on lisätty helpottamaan sopivan tuotteen valintaa. Ja tietysti ne vaikuttavat tuotteen imagoon.

Design on pikku hiljaa hiipinyt elintarvikepakkauksiin. Kansainvälisesti tunnettu muotoilija Harri Koskinen on muotoillut Olvin uudet muovipullot. Kieku-kananmunat ovat puolestaan rikkoneet harmaan kananmunapakkauksen pakon.

Pakkaus on tuoteturvallisuussyistä usein välttämätön. Ylipakkaaminen ja pakkausmateriaalit herättävät (onneksi) silti keskustelua. Biohajoavat pakkaukset on keksitty, mutta nähtäväksi jää, miten nopeasti ne yleistyvät. Tai milloin kaupat ottaisivat käyttöön ruoille, ja miksei juomillekin, kestävät ja pestävät uudelleen käytettävät pakkaukset.

Ravitsemuksen kannalta pakkauksella on väliä. Päätyykö ostoskoriin näyttävin ja houkuttelevin. Tuleeko ostetuksi pakkaus vai tuote. Vain toinen näistä toistaiseksi syödään.

Ekodieetti - EcoDiet

Ruoan ekologisuutta pohtiessani mieleeni juolahti idea ekodieetistä. Yleensä ruokavaliot suunnitellaan (tietysti) ravitsemuksellisista lähtökohdista. Ihmisillä on oman terveytensä lisäksi huoli myös maapallon terveydestä. Siksi ekodieetin suunnittelulla olisi tilausta. Milloin ruokavalioiden ekologisuus otetaan vertailun kohteeksi?

Mikä mahtaa olla in

Ravitsemuksen saralla kuohuu. Näin on vuosikymmeniä ollut. Useimmiten kuohunta liittyy laihdutusruokavalioihin. Energia, rasva, kuitu, proteiini, kylläisyys, vesi, hiilihydraatti, alkoholi, kasvikset, välipalat, ateriarytmi, aamupala, lounas, klo 18, yösyöminen, piilorasva, näkyvä rasva,... avainsanalista tuntuu loputtomalta.

Ruokaan liittyvää sanalistaa seuraa ei-ruokasanalista: liikunta, arkiliikunta, lihaskunto, rasvanpoltto, yöuni, ihmissuhteet, ja niin edelleen.

Ja niin edelleen.

Laihdutuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Rahan perässä juoksee monenlaista yrittäjää. Mutta seassa on myös ihan vilpittömästi ratkaisu(j)a etsiviäkin.

Ylipainoon (liikalihavuus, liikapaino) liittyy useita, vakavia sairauksia. Myös näihin liitännäissairauksiin etsitään kiivaasti ratkaisuja. Ja taas löytyy rahanperässäjuoksijoita, mutta myös auttajia, joilla on muitakin tavoitteita kuin euroissa laskettavan tuloksen maksimointi.

Miten rahanperässäjuoksijan erottaa vilpittömästä ratkaisunetsijästä? Mistä hädänalainen saa aitoa apua (eikä hänen tilannettaan käytettäisi hyväksi)? Monisyisiin kysymyksiin tuskin on yhtä oikeaa vastausta, mutta omaan maalaisjärkeen on varmasti hyvä luottaa.

Mielestäni on hyvä, että asiantuntijat tuulettavat totuuksiaan, mutta toivottavasti järki ja toivo säilyvät niin asiantuntijoilla kuin neuvoja ja tukea kaipaavillakin. Tärkeää on, että tukea (apua)olisi tarjolla sitä kaipaaville - siinä on terveyspalveluiden tarjoajille niin julkisella kuin yksityispuolellakin haastetta!

Juomat lihottavat ja pilaavat hampaat

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on laatinut pellossa eläville kansalaisille juomia koskevan tiedotteen. Tiedotteessa suositellaan nautittavaksi nesteitä päivittäin 1 - 1,5 litraa. Parhaaksi mahdolliseksi janojuomaksi nimetään vesijohtovesi.

Päivitäiseen käyttöön soveltuvan vesijohtoveden lisäksi vihreää valoa näytetään rasvattomalle ja vähärasvaiselle maidolle ja piimälle, kahville, teelle sekä täysjyvätuoremehulle (1-2 desiä/päivä). Kaikkia muita juomia (esim. vishyt, limonadit, urheilujuomat, hyvänolon juomat, perusmehut, energiajuomat, smoothiet, alkoholijuomat) suositellaan nautittavan harvemmin.

Suomen kansa lihoo. Juomat on tunnistettu yhdeksi lihomisen syyksi. Ryystämällä saadaan lähes huomaamatta runsaita määriä kaloreita. Yksi desi täysjyvätuoremehua sisältää noin 50 kcal, rasvaton maito ja piimä noin 30 kcal (+ välttämättömiä ravintoaineita). Tästä huolimatta tuoremehuja usein luullaan kevyiksi ja erityisen terveellisiksi vaihtoehdoiksi.

Lapsilta ylenpalttinen juominen tiputtaa kohta hampaat. Lasten näkee harvoin juovan ykkösvaihtoehdoksi nimetty vesijohtovettä. Ei kuulosta erityisen trendikkäältä. Miten hammas- ja painoystävällisten juomien imagoa saataisiin nostettua? Drink a lake or river...

Hammasasiantuntija toivoo, että juomille kehitettäisiin samankaltainen "hammasystävällinen" merkintä kuin ruokien Sydänmerkki.

Tuttavani pitää työpöydällään (siroa) puolentoistalitran vedellä täytettyä pulloa. Kun pullo on tyhjä töistä lähtiessä tyhjä, nesteitä on varmasti juotu riittävästi.

http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/vrn_250608.pdf

D-vitamiinia lisää!

Tuore ravitsemustieteen väitöskirja paljastaa, että Suomessa on puutetta D-vitamiinista. Lähes puolet suomalaisista saa vitamiinia liian vähän.

Tilanteen korjaamiseksi tutkija ehdottaa, että D-vitamiinia lisättäisiin useampiin elintarvikkeisiin. Näin vitamiinin saanti kasvaisi todennäköisesti tasaisesti koko väestössä.

Vaikka Suomessa ruokaa ja juomaa kulutetaan "energianäkökulmasta" liikaa ts. energiaa saadaa yli tarpeiden, D-vitamiinia saadaan liian vähän. Vähäinen D-vitamiinin saanti heijastuu muun muassa luuston kuntoon.

Toimiakseen D-vitamiini tarvitsee iholle auringon valoa. Toisaalta melanooman välttämiseksi ruskettumista ei pidetä suositeltavana. Ja kas, jälleen on ristiriitainen tilanne, mikä on terveellistä ja mikä ei. Kultainen keskitie.

Kuitu on pop!

Kuitu on nyt elintarviketeollisuudessa kova sana. Eikä vain ruoassa vaan myös juomissa ja makeisissa.

Kuitua lisätään melkein mihin vain, jotta tuote olisi - tai edes vaikuttaisi terveelliseltä vaihtoehdolta.

No, onko tässä sitten jotain pahaa. Välttämättä ei. Puurot ja vellit saattavat tosin mennä sekaisin, kun yrittää erottaa oleellista epäoleellisesta.

Ravitsemuksellisesti kuidun lisäämistä voidaan perustella esimerkiksi ruoan täyttävyydellä. Runsaskuituinen ruoka pitää pitempään kylläisenä, mikä voi auttaa painonhallinnassa. Tämä on ravitsemuksellisesti erittäin merkittävä tekijä!

Aiemmin kuitua saatiin etenkin täysjyvää sisältävästä ruoasta. Täysjyvän etu on siinä, että se sisältää muutakin kuin kuitua, muun muassa runsaasti vitamiineja. Teollisesti lisätyssä kuidussa näin ei ole. Vai onko?

Ihminen on sitä mitä hän syö...

Olet mitä syöt -tv-ohjelma on jälleen ruuduissa. Terveellisen ruokavalion koostaminen ja merkitys esitetään ohjelmassa havainnollisten esimerkkien ja ohjeiden avulla.

Formaatti on mielestäni aika ärsyttävä, mutta paikoittain käsikirjoitukseen on onnistuttu upottamaan minustakin hauskoja juttuja.

Uusi tv-ravitsemusterapeutti antaa ohjelmalle uuden sävyn. Ohjelma formaatistaan huolimatta on asteen keskustelevampi ja lämpimämpi. Näin ollen helpommin lähestyttävä ja mukavampi.

Uskon ohjelman antavan varteenotettavia vinkkejä ja pohdiskeltavaa moneen laiskanlinnaan. Laiskanlinnat voi viedä ohjelman tarjoaman esimerkin tavoin pois lihottamasta - tilalle tv-huoneeseen tuodaan kuntolaite! Minä päivänä tv:n tarvitsema sähköenergia saadaan tuotetuksi näiden kuntolaitteiden avulla? Henkilökohtaisen energiankulutuksen lisääminen antaisi konkreettisen mahdollisuuden vaikuttaa terveyden lisäksi myönteisesti myös ilmastonmuutokseen!

Lisää väriä - eat colour!

Harvoin havahdun tai ilahdun ruokamainoksen iskulauseesta. Unileverin (!) mainoslakana taannoin Helsingin rautatieasemalla pysäytti. ”Eat colour”. Miten yksikertainen, miten selkeä viesti.

Itse asiassa seurassani ollut alakoululainen huomasi lauseen ensimmäisenä. Maistelimme lausetta ja pohdimme, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Mutkikkaassa ravitsemusviestiviidakossa erottuminen on vaikeaa. Viestin pitää olla selkeä ja ytimekäs, ja houkutteleva. Parhaimmillaan viestin noudattaminen johtaa kohti mukavampaa huomista. Eat colour on onnistunut!

Käytännössä ruokien kirkkaimmat värit löytyvät hedelmät ja vihannekset -osastolta (tai kasvimaalta); ei valmisateriapusseista. K-kauppiaat tekivät alkuvuodesta hienon ja huomiota herättäneen kampanjan myymällä euron kilohintaan hedelmiä. Lisää tällaisia kampanjoita!

Ravitsemusterapeutit! ”Syö värejä” -lausetta kannattaa viljellä neuvonnassa! Sen ymmärtää lapsikin.

Mitä tutkimusta ja hoitoa tarvitaan?

Ravitsemustutkimuksen kerrotaan olevan Suomessa erityisen korkeatasoista. Sitä tehdään sekä Helsingin yliopistossa että Kuopion yliopistossa.

Kaikkein suurin ravitsemukseen liittyvä pulma on edelleen lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet. Tutkivatko suomalaiset huippuosaajat tätä? Etsivätkö vimmatusti käytännön sovelluksia?

Arjen tasolla näyttää siltä, että elintarviketeollisuus kehittelee ratkaisuja. Liikuntapalveluiden tarjoajat toimivat ahkerasti käytännön tasolla. Pilleribisnes tietysti on omassa luokassaan.

Fysioterapia on vakiintunut hoitomuoto kropan krempoille. Ravitsemusterapia ei ole kasvanut vielä edes lapsen kengän mittoihin.

Milloinkohan Suomessa nähdään ensimmäinen yksityis- tai julkisenpuolen ravitsemusterapian osasto? Milloin tutkimus kohdistetaan lihavuuden hoitoon? Entä milloin tieto siirretään käytäntöön?

Ravitsemushoito pitää saada luontevaksi osaksi terveydenhuoltoa. Hoidon tason tulee olla korkea: selkeää, havainnollista ja tepsivää. Palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla.

Ruokakulttuurin professori ei ole ravitsemusasiantuntija

Ruokakulttuurin professuuri on päätetty perustaa Helsingin yliopistoon. Hienoa!

Yllättävää on professuurin sijainti: käyttäytymistieteen laitos. Ilmeisesti vanha opettajankoulutuslaitos tms. Ravitsemustieteen osastolta olisi kyllä löytynyt vankkaa ruokakulttuurin asiantuntemustakin, mutta ruokaan liittyvät asiat on jostain syystä päätetty hajauttaa. Johtuneeko ravitsemustieteen tiedekunnasta: maatalous-metsätieteellinen, joka ei kovin kultturellilta kuulosta. Maanviljelyyn ja tukiaisiin sen helpommin yhdistää.

Suomalaisen ruokakulttuurin pönkittäminen on mainittu uuden professuurin yhdeksi perustamissyyksi. Toivottavasti uudesta oppisuunnasta ei kuitenkaan muodostu kansallismielistä hehkutusta. Ruoka on kulttuuria - eläköön monikulttuurisuus!

Perinteisesti kulttuuritieto tallennetaan kirjoihin. Nähtäväksi jää heijastuuko kulttuurin edistäminen käytännön keittokirjoihin asti. Toivottavasti. Kun professuuri on sijoitettu kotitalousopettajien luokse, mahdollisuudet keittokirjojen laadun parantamiseen pitäisi ainakin olla hyvät.

Luomu & High Tech

Luomuruokia on tarjolla liian vähän. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin Helsingin hiemankin isommissa kaupoissa valikoima on laajenemaan päin.

Valtaosa luomujuustoista on tuontitavaraa. Valion kotimainen vaihtoehto on edam, joka on pakattu ei-uudelleensuljettavaan muoviin.

Minulle luomu tarkoittaa erityisesti eettistä tapaa tuottaa ruokaa. Jatkojalostusta en panisi pahitteeksi. Olisi mukavaa juoda rasvatonta Gefilus-piimää, jonka raaka-aineena on käytetty luomumaitoa. D-vitamiiniakin lisäisin siihen.

"Onnelliset luomutomaatit" kuitenkin kummastuttavat.

Drinkkikoulussa oppii (kai) vääriä asioita

Kuulun harvoihin ja valittuihin, jotka ovat päässeet oppilaaksi drinkkikouluun. Suomen laki estää opiskeluoikeuden monelta muulta.

Nasut, gootit ja pingviinit todennäköisesti juoppouttaisi entisestään viinaanmenevää kansaa.

Ehkä alkoholin ei tarvitse olla vain ongelma. Ehkä se voisi olla myös pipoa löysäävä resori.

Drinkkikoulun yllätys oli maito! Siihen on nasut, gootit ja pingiviinit tehty.

Kohtuus. Ilo. Elämä.

Tupla Sport ja muut terveysihmeet

Terveellisyys on trendi. Terveys pitää tunkea suklaapatukkaan, limonadiin, keksiin. Mihin vain, sillä terveys myy.

Tupla-perhekin on viime aikoina laajentunut. Ensin oli erikokoisia Tuplia: tavallista ja King Sizea. Sitten tuli uusi maku: toffee. Nyt markkinoille on tullut "kuitupitoiset uutuudet" sportti-Tuplat: vadelma ja omena. Mitä seuraavaksi? Kolesterolia alentava Tupla? Vatsaa hellivä Tupla? Virkistävä Tupla? Vitaminoitu Tupla?

Milloinkohan elintarvikkeiden raaka-aineina voi käyttää rehdisti lääkkeitä? Yskän, masennuksen, unettomuuden, kivun voisi poistaa karkkia syöden. Tai mitä tahansa ruokaa, vaikka kalakeittoa.

Vadelma Tupla Sportin maku toi mieleen sahanpurun eikä terveyskään kohisten parantunut. Ehkä vanhassa vara parempi.

Ei terveysterrorille!

Terveysterrori on terroria, josta ei hyvää jälkeä seuraa. Se tappaa ilon, tahdon ja halun.

Tuorein terrori-isku on tehty ravintolaruokailuun. Väitöskirjatutkimuksen saama julkisuus nosti otsikoihin, miten epäterveellistä ravintolaruoka on. Gourmet-ruoka. Pikaruoka. Mikä yllätys, etteivät annosten ravintosisällöt täyttäneet väestön pitkäaikaisia ravintoaineiden saantisuosituksia.

Liikaa rasvaa, energiaa, suolaa. Liian vähän kasviksia ja kuitua.

Tekisi mieli sanoa so what, mutten sano. Ravitsemuksella on merkitystä terveydelle. Terve mieli terveessä ruumiissa pätee yhä, vaikkei terveys sinällään tehnekään ihmistä onnelliseksi.

Järkevää olisi keskittyä ravitsemusvaikuttamisen suhteen usein syötyihin ruokiin ja juomiin. Mitä kaupassa on tarjolla ja mihin hintaan. Mitä lounasravintolat tarjoavat. Tänne iskuja. Mutta ei terroria, toivon.