Ravitsemuksen saralla kuohuu. Näin on vuosikymmeniä ollut. Useimmiten kuohunta liittyy laihdutusruokavalioihin. Energia, rasva, kuitu, proteiini, kylläisyys, vesi, hiilihydraatti, alkoholi, kasvikset, välipalat, ateriarytmi, aamupala, lounas, klo 18, yösyöminen, piilorasva, näkyvä rasva,... avainsanalista tuntuu loputtomalta.
Ruokaan liittyvää sanalistaa seuraa ei-ruokasanalista: liikunta, arkiliikunta, lihaskunto, rasvanpoltto, yöuni, ihmissuhteet, ja niin edelleen.
Ja niin edelleen.
Laihdutuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Rahan perässä juoksee monenlaista yrittäjää. Mutta seassa on myös ihan vilpittömästi ratkaisu(j)a etsiviäkin.
Ylipainoon (liikalihavuus, liikapaino) liittyy useita, vakavia sairauksia. Myös näihin liitännäissairauksiin etsitään kiivaasti ratkaisuja. Ja taas löytyy rahanperässäjuoksijoita, mutta myös auttajia, joilla on muitakin tavoitteita kuin euroissa laskettavan tuloksen maksimointi.
Miten rahanperässäjuoksijan erottaa vilpittömästä ratkaisunetsijästä? Mistä hädänalainen saa aitoa apua (eikä hänen tilannettaan käytettäisi hyväksi)? Monisyisiin kysymyksiin tuskin on yhtä oikeaa vastausta, mutta omaan maalaisjärkeen on varmasti hyvä luottaa.
Mielestäni on hyvä, että asiantuntijat tuulettavat totuuksiaan, mutta toivottavasti järki ja toivo säilyvät niin asiantuntijoilla kuin neuvoja ja tukea kaipaavillakin. Tärkeää on, että tukea (apua)olisi tarjolla sitä kaipaaville - siinä on terveyspalveluiden tarjoajille niin julkisella kuin yksityispuolellakin haastetta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti