tiistai 18. maaliskuuta 2008

Mitä tutkimusta ja hoitoa tarvitaan?

Ravitsemustutkimuksen kerrotaan olevan Suomessa erityisen korkeatasoista. Sitä tehdään sekä Helsingin yliopistossa että Kuopion yliopistossa.

Kaikkein suurin ravitsemukseen liittyvä pulma on edelleen lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet. Tutkivatko suomalaiset huippuosaajat tätä? Etsivätkö vimmatusti käytännön sovelluksia?

Arjen tasolla näyttää siltä, että elintarviketeollisuus kehittelee ratkaisuja. Liikuntapalveluiden tarjoajat toimivat ahkerasti käytännön tasolla. Pilleribisnes tietysti on omassa luokassaan.

Fysioterapia on vakiintunut hoitomuoto kropan krempoille. Ravitsemusterapia ei ole kasvanut vielä edes lapsen kengän mittoihin.

Milloinkohan Suomessa nähdään ensimmäinen yksityis- tai julkisenpuolen ravitsemusterapian osasto? Milloin tutkimus kohdistetaan lihavuuden hoitoon? Entä milloin tieto siirretään käytäntöön?

Ravitsemushoito pitää saada luontevaksi osaksi terveydenhuoltoa. Hoidon tason tulee olla korkea: selkeää, havainnollista ja tepsivää. Palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla.

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Ruokakulttuurin professori ei ole ravitsemusasiantuntija

Ruokakulttuurin professuuri on päätetty perustaa Helsingin yliopistoon. Hienoa!

Yllättävää on professuurin sijainti: käyttäytymistieteen laitos. Ilmeisesti vanha opettajankoulutuslaitos tms. Ravitsemustieteen osastolta olisi kyllä löytynyt vankkaa ruokakulttuurin asiantuntemustakin, mutta ruokaan liittyvät asiat on jostain syystä päätetty hajauttaa. Johtuneeko ravitsemustieteen tiedekunnasta: maatalous-metsätieteellinen, joka ei kovin kultturellilta kuulosta. Maanviljelyyn ja tukiaisiin sen helpommin yhdistää.

Suomalaisen ruokakulttuurin pönkittäminen on mainittu uuden professuurin yhdeksi perustamissyyksi. Toivottavasti uudesta oppisuunnasta ei kuitenkaan muodostu kansallismielistä hehkutusta. Ruoka on kulttuuria - eläköön monikulttuurisuus!

Perinteisesti kulttuuritieto tallennetaan kirjoihin. Nähtäväksi jää heijastuuko kulttuurin edistäminen käytännön keittokirjoihin asti. Toivottavasti. Kun professuuri on sijoitettu kotitalousopettajien luokse, mahdollisuudet keittokirjojen laadun parantamiseen pitäisi ainakin olla hyvät.