Pakkaus ohjaa valintaa

Kumpi tulee ostetuksi: pakkaus vai sen sisällä oleva tuote? Tämän kysymyksen olen kuullut viime aikoina esitettävän useamman kerran.

Useimmiten vastaukseksi on hämmästelyn jälkeen tullut "pakkauksen".

Niin paljon kuin elintarvikkeita kehitetäänkin, samalla kehitetään - tai jätetään kehittämättä - pakkauksia. Isot, etenkin kansainväliset yritykset panostavat kohderyhmälle räätälöityihin pakkauksiin. Pienet yritykset satsaavat yleensä itse tuotteeseen, ja se pakataan, miten pakataan. Yleensä kuitenkin pakataan.

Kaupassa pakkaus erottaa tuotteen kilpailijoistaan . Se luo mielikuvia, lähes maun.

Lakisääteisten pakkausmerkintöjen lisäksi pakkauksissa on usein myös paljon muutakin tietoa ja tarinaa. Logot, kuten Sydän- ja gluteeniton merkki, on lisätty helpottamaan sopivan tuotteen valintaa. Ja tietysti ne vaikuttavat tuotteen imagoon.

Design on pikku hiljaa hiipinyt elintarvikepakkauksiin. Kansainvälisesti tunnettu muotoilija Harri Koskinen on muotoillut Olvin uudet muovipullot. Kieku-kananmunat ovat puolestaan rikkoneet harmaan kananmunapakkauksen pakon.

Pakkaus on tuoteturvallisuussyistä usein välttämätön. Ylipakkaaminen ja pakkausmateriaalit herättävät (onneksi) silti keskustelua. Biohajoavat pakkaukset on keksitty, mutta nähtäväksi jää, miten nopeasti ne yleistyvät. Tai milloin kaupat ottaisivat käyttöön ruoille, ja miksei juomillekin, kestävät ja pestävät uudelleen käytettävät pakkaukset.

Ravitsemuksen kannalta pakkauksella on väliä. Päätyykö ostoskoriin näyttävin ja houkuttelevin. Tuleeko ostetuksi pakkaus vai tuote. Vain toinen näistä toistaiseksi syödään.