Pakkaus ohjaa valintaa

Kumpi tulee ostetuksi: pakkaus vai sen sisällä oleva tuote? Tämän kysymyksen olen kuullut viime aikoina esitettävän useamman kerran.

Useimmiten vastaukseksi on hämmästelyn jälkeen tullut "pakkauksen".

Niin paljon kuin elintarvikkeita kehitetäänkin, samalla kehitetään - tai jätetään kehittämättä - pakkauksia. Isot, etenkin kansainväliset yritykset panostavat kohderyhmälle räätälöityihin pakkauksiin. Pienet yritykset satsaavat yleensä itse tuotteeseen, ja se pakataan, miten pakataan. Yleensä kuitenkin pakataan.

Kaupassa pakkaus erottaa tuotteen kilpailijoistaan . Se luo mielikuvia, lähes maun.

Lakisääteisten pakkausmerkintöjen lisäksi pakkauksissa on usein myös paljon muutakin tietoa ja tarinaa. Logot, kuten Sydän- ja gluteeniton merkki, on lisätty helpottamaan sopivan tuotteen valintaa. Ja tietysti ne vaikuttavat tuotteen imagoon.

Design on pikku hiljaa hiipinyt elintarvikepakkauksiin. Kansainvälisesti tunnettu muotoilija Harri Koskinen on muotoillut Olvin uudet muovipullot. Kieku-kananmunat ovat puolestaan rikkoneet harmaan kananmunapakkauksen pakon.

Pakkaus on tuoteturvallisuussyistä usein välttämätön. Ylipakkaaminen ja pakkausmateriaalit herättävät (onneksi) silti keskustelua. Biohajoavat pakkaukset on keksitty, mutta nähtäväksi jää, miten nopeasti ne yleistyvät. Tai milloin kaupat ottaisivat käyttöön ruoille, ja miksei juomillekin, kestävät ja pestävät uudelleen käytettävät pakkaukset.

Ravitsemuksen kannalta pakkauksella on väliä. Päätyykö ostoskoriin näyttävin ja houkuttelevin. Tuleeko ostetuksi pakkaus vai tuote. Vain toinen näistä toistaiseksi syödään.

Ekodieetti - EcoDiet

Ruoan ekologisuutta pohtiessani mieleeni juolahti idea ekodieetistä. Yleensä ruokavaliot suunnitellaan (tietysti) ravitsemuksellisista lähtökohdista. Ihmisillä on oman terveytensä lisäksi huoli myös maapallon terveydestä. Siksi ekodieetin suunnittelulla olisi tilausta. Milloin ruokavalioiden ekologisuus otetaan vertailun kohteeksi?

Mikä mahtaa olla in

Ravitsemuksen saralla kuohuu. Näin on vuosikymmeniä ollut. Useimmiten kuohunta liittyy laihdutusruokavalioihin. Energia, rasva, kuitu, proteiini, kylläisyys, vesi, hiilihydraatti, alkoholi, kasvikset, välipalat, ateriarytmi, aamupala, lounas, klo 18, yösyöminen, piilorasva, näkyvä rasva,... avainsanalista tuntuu loputtomalta.

Ruokaan liittyvää sanalistaa seuraa ei-ruokasanalista: liikunta, arkiliikunta, lihaskunto, rasvanpoltto, yöuni, ihmissuhteet, ja niin edelleen.

Ja niin edelleen.

Laihdutuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Rahan perässä juoksee monenlaista yrittäjää. Mutta seassa on myös ihan vilpittömästi ratkaisu(j)a etsiviäkin.

Ylipainoon (liikalihavuus, liikapaino) liittyy useita, vakavia sairauksia. Myös näihin liitännäissairauksiin etsitään kiivaasti ratkaisuja. Ja taas löytyy rahanperässäjuoksijoita, mutta myös auttajia, joilla on muitakin tavoitteita kuin euroissa laskettavan tuloksen maksimointi.

Miten rahanperässäjuoksijan erottaa vilpittömästä ratkaisunetsijästä? Mistä hädänalainen saa aitoa apua (eikä hänen tilannettaan käytettäisi hyväksi)? Monisyisiin kysymyksiin tuskin on yhtä oikeaa vastausta, mutta omaan maalaisjärkeen on varmasti hyvä luottaa.

Mielestäni on hyvä, että asiantuntijat tuulettavat totuuksiaan, mutta toivottavasti järki ja toivo säilyvät niin asiantuntijoilla kuin neuvoja ja tukea kaipaavillakin. Tärkeää on, että tukea (apua)olisi tarjolla sitä kaipaaville - siinä on terveyspalveluiden tarjoajille niin julkisella kuin yksityispuolellakin haastetta!

Juomat lihottavat ja pilaavat hampaat

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on laatinut pellossa eläville kansalaisille juomia koskevan tiedotteen. Tiedotteessa suositellaan nautittavaksi nesteitä päivittäin 1 - 1,5 litraa. Parhaaksi mahdolliseksi janojuomaksi nimetään vesijohtovesi.

Päivitäiseen käyttöön soveltuvan vesijohtoveden lisäksi vihreää valoa näytetään rasvattomalle ja vähärasvaiselle maidolle ja piimälle, kahville, teelle sekä täysjyvätuoremehulle (1-2 desiä/päivä). Kaikkia muita juomia (esim. vishyt, limonadit, urheilujuomat, hyvänolon juomat, perusmehut, energiajuomat, smoothiet, alkoholijuomat) suositellaan nautittavan harvemmin.

Suomen kansa lihoo. Juomat on tunnistettu yhdeksi lihomisen syyksi. Ryystämällä saadaan lähes huomaamatta runsaita määriä kaloreita. Yksi desi täysjyvätuoremehua sisältää noin 50 kcal, rasvaton maito ja piimä noin 30 kcal (+ välttämättömiä ravintoaineita). Tästä huolimatta tuoremehuja usein luullaan kevyiksi ja erityisen terveellisiksi vaihtoehdoiksi.

Lapsilta ylenpalttinen juominen tiputtaa kohta hampaat. Lasten näkee harvoin juovan ykkösvaihtoehdoksi nimetty vesijohtovettä. Ei kuulosta erityisen trendikkäältä. Miten hammas- ja painoystävällisten juomien imagoa saataisiin nostettua? Drink a lake or river...

Hammasasiantuntija toivoo, että juomille kehitettäisiin samankaltainen "hammasystävällinen" merkintä kuin ruokien Sydänmerkki.

Tuttavani pitää työpöydällään (siroa) puolentoistalitran vedellä täytettyä pulloa. Kun pullo on tyhjä töistä lähtiessä tyhjä, nesteitä on varmasti juotu riittävästi.

http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/vrn_250608.pdf

D-vitamiinia lisää!

Tuore ravitsemustieteen väitöskirja paljastaa, että Suomessa on puutetta D-vitamiinista. Lähes puolet suomalaisista saa vitamiinia liian vähän.

Tilanteen korjaamiseksi tutkija ehdottaa, että D-vitamiinia lisättäisiin useampiin elintarvikkeisiin. Näin vitamiinin saanti kasvaisi todennäköisesti tasaisesti koko väestössä.

Vaikka Suomessa ruokaa ja juomaa kulutetaan "energianäkökulmasta" liikaa ts. energiaa saadaa yli tarpeiden, D-vitamiinia saadaan liian vähän. Vähäinen D-vitamiinin saanti heijastuu muun muassa luuston kuntoon.

Toimiakseen D-vitamiini tarvitsee iholle auringon valoa. Toisaalta melanooman välttämiseksi ruskettumista ei pidetä suositeltavana. Ja kas, jälleen on ristiriitainen tilanne, mikä on terveellistä ja mikä ei. Kultainen keskitie.

Kuitu on pop!

Kuitu on nyt elintarviketeollisuudessa kova sana. Eikä vain ruoassa vaan myös juomissa ja makeisissa.

Kuitua lisätään melkein mihin vain, jotta tuote olisi - tai edes vaikuttaisi terveelliseltä vaihtoehdolta.

No, onko tässä sitten jotain pahaa. Välttämättä ei. Puurot ja vellit saattavat tosin mennä sekaisin, kun yrittää erottaa oleellista epäoleellisesta.

Ravitsemuksellisesti kuidun lisäämistä voidaan perustella esimerkiksi ruoan täyttävyydellä. Runsaskuituinen ruoka pitää pitempään kylläisenä, mikä voi auttaa painonhallinnassa. Tämä on ravitsemuksellisesti erittäin merkittävä tekijä!

Aiemmin kuitua saatiin etenkin täysjyvää sisältävästä ruoasta. Täysjyvän etu on siinä, että se sisältää muutakin kuin kuitua, muun muassa runsaasti vitamiineja. Teollisesti lisätyssä kuidussa näin ei ole. Vai onko?

Ihminen on sitä mitä hän syö...

Olet mitä syöt -tv-ohjelma on jälleen ruuduissa. Terveellisen ruokavalion koostaminen ja merkitys esitetään ohjelmassa havainnollisten esimerkkien ja ohjeiden avulla.

Formaatti on mielestäni aika ärsyttävä, mutta paikoittain käsikirjoitukseen on onnistuttu upottamaan minustakin hauskoja juttuja.

Uusi tv-ravitsemusterapeutti antaa ohjelmalle uuden sävyn. Ohjelma formaatistaan huolimatta on asteen keskustelevampi ja lämpimämpi. Näin ollen helpommin lähestyttävä ja mukavampi.

Uskon ohjelman antavan varteenotettavia vinkkejä ja pohdiskeltavaa moneen laiskanlinnaan. Laiskanlinnat voi viedä ohjelman tarjoaman esimerkin tavoin pois lihottamasta - tilalle tv-huoneeseen tuodaan kuntolaite! Minä päivänä tv:n tarvitsema sähköenergia saadaan tuotetuksi näiden kuntolaitteiden avulla? Henkilökohtaisen energiankulutuksen lisääminen antaisi konkreettisen mahdollisuuden vaikuttaa terveyden lisäksi myönteisesti myös ilmastonmuutokseen!